Lokakuinen matkamme suuntasi kohti jylhää Iso-Syötettä, ja vaikka syksyn värit olivat jo väistyneet, odotti meitä sitäkin upeampi elämys. Jo hotellihuoneen suurista ikkunoista avautuvat silmänkantamattomat vaaramaisemat saivat huulille ihastuneen huokauksen.
Vieraanvaraisuus hotellilla oli vertaansa vailla. Ruoka oli kerta kaikkiaan ”törkeen” hyvää, ja henkilökunnan ystävällisyys lämmitti mieltä, he jopa avasivat meille lähisviitin kuivauskaapin, jotta saimme retkivaatteemme kuiviksi seuraavaa päivää varten. Eväspussit matkassa suuntasimme maastoon, ja reippaan ulkoilun jälkeen hotellin allasjumppa teki suorastaan ihmeitä jäykistyneille jäsenillemme. Eikä ilta siihen päättynyt: molempina päivinä laitettiin jalalla koreasti ja tanssittiin sydämen kyllyydestä ”Neulapoikien” tahdissa!
Itse patikointi oli täynnä riemua. Vaikka varsinainen ruska oli jo ohi ja vain keltaiset lehtikuuset loistivat maastossa, vaihtelevat tunturipolut hurmasivat meidät. Matkantekoa säesti iloinen puheensorina, eikä naurulta vältytty silloinkaan, kun onnistuimme hieman eksymään polulta!
Porukkamme todellinen teräsmies, Pekka, näytti meille muille mallia ja taittoi Ahmatuvalle huikean 22 kilometrin ja 5 tunnin lenkin. Toinenkin pienempi ryhmä sai ikuistettua itsensä upean luonnon keskellä.
Lauantaiaamuna ikkunan takana odotti täydellinen yllätys: syksy oli yön aikana vaihtunut talveksi, ja maa hohti valkoisena ja jäässä.
Huoleen ei kuitenkaan ollut syytä, sillä luottokuskimme Lasse oli kaukaa viisas – bussissa oli jo talvirenkaat alla. Kun tunturitiekin oli saatu hiekoitettua turvalliseksi, matka taittui täysin huolettomasti, ja kotimatkalla saimme vain nauttia ikkunoista vilisevästä talven ihmemaasta.
Lämmin kiitos koko porukalle aivan mahtavasta reissuseurasta ja jaetuista hetkistä. Kyllä yhdessäolo on parasta! Tavataan taas sankoin joukoin seuraavilla retkillä.
Matkaterveisin,
Päivi ja Liisa